Gideon. Minä menen, minä menen! (Menee keskiovesta, jolloin Maria tulee jälleen etualalle.)
Maria. Nyt olemme kahden.
VIIDES KOHTAUS.
Maria. Oskar.
Oskar (etualalla; itsekseen). Minulla ei ole mitään muuta pelastusta! Täytyy tunnustaa vaimolleni kaikki. Se täytyy tehdä, sillä ellen sitä tee, saa hän kuitenkin sotamieheltä kohta kuulla koko jutun. (Marialle, joka aikoo lähteä.) Rakas vaimoni…
Maria. No, etkö sinä mene?
Oskar (hämmästyneenä). En vielä. Tahtoisin ennen muuta kuulla sinun neuvosi ja mielipiteesi…
Maria (näyttäen papereita, jotka Oskarilla on yhä kädessään). Sopimuksenko, noiden paperienko johdosta, jotka setä juuri sinulle toi?
Oskar (yhä suuremman hämmästyksen vallassa). Niin… Maria… sinun mielipiteesi ensin…
Maria. Todellako? Ottaisitko sinä huomioon minun pyyntöni?