Kahdeksas kohtaus.
Ahola. Emeli.
Ahola (syrjään). Täytyy tunnustamani, että kyllä on kummallisesti ensikerran yhteen tultu.
Emeli. Joko vainenkin nyt olet tässä?
Ahola. Jopa jo, mamseliseni.
Emeli. Mamseliseni! enkö minä ole serkkusi.
Ahola. Niin serkku-kultaseni; tässä nyt olen luonanne; sitä yhä toivoinki.
Emeli. Luonanne! Miten, Kaarlo, sinä et sinuttele minua enempää!
Ahola. En uskaltanut, vaan jos tahdot.
Emeli. Epäilemättä; serkkujen kesken kuka sitä katsoisi pahaksi?
Niinhän se oli ennen lähtöäsiki?