Kaarlo (syrjään). Kas se on oiva serkkunen! (Äänessä) Tietäkää siis, että Kaarlo Moskovassa oppi tuntemaan nuorta, kaunista Olga-nimistä tyttöä, joka säätyänsä oli kauppamiehen tytär.
Emeli. Kuinka? mitäs kuulenkaan.
Kaarlo. Nähdä ja rakastua Kaarloon oli hänestä tuokion työtä. Kaarlo ensimmältä ei huolinut hänestä; siitä tyttö niin syöntymään, suremaan, että henkeänsä oli menettää. Muuta neuvoa ei ollut, taikka piti hänen saada Kaarloa, tai kuolla!
Emeli. No, mitenkäs kävi?
Kaarlo. No, hän elää vieläkin!
Emeli. Voi raukkaista minua! heretkää jo! Kaarlo nai siis hänen!
Kaarlo. Tytön henkeä vaan pelastaaksensa, se oli ainoa syy.
Emeli. Voi, minun Jumalani! voipiko se olla mahdollista! semmoinen hurja petturi! Pappa, pappa, missäs olet?
Kaarlo. Kavahtakaa, käykää varovasti. Valmistakaa isäänne edeltäkäsin, ennenkuin sanotte sen…
Emeli. Olkaa huoletta. Pappa! ah, jo tulette!