Seitsemästoistakymmenes kohtaus.
Entiset. Morli.
Morli. Tyttäreni, mikä sinun on?
Emeli. Ai, minun isäni! Kuinka kauheasti, kelvottomasti tehty! Kehenkä nyt enää on luottamista? Tietäkää, että Kaarlo-serkkuni…
Morli. Mitä hänestä?
Emeli. On nainut!
Morli. Nainut?
Kaarlo (syrjään). Siinä hän nyt ilmoittaa hänelle koko asian, vaikka minä niin kielsin häntä.
Morli. Minun luvattani, sanaakaan minulle sanomatta! en koskaan sitä anna hänelle anteeksi; ja velkojansa — joita tehköön mielin määriin, en maksa kopeekkaakaan…
Kaarlo (syrjään). Se siitä nyt läksi; noin innoissaan en ole vielä enoani nähnyt. Voi, kun nuo tytön-tyngät ovat typeröitä, varsinkin tuo tuossa. Mikä eroitus vaimollani, hän olisi luonut loimensa toisin ja kaikki olisin anteeksi saanut.