Morli (osoittaen Kaarloa). Tuossa on sulhanen, joka on sinulle sopiva; hän on vävypoikani ja tänä päivänä jo laitamme häät; eikö niin?
Kaarlo (syrjään). Tänä päivänä; oi, Olgaseni; mikäs nyt neuvoksi?
Morli. Jos Kaarlo-serkkusi, tuo nepa-hylky vielä uskaltaa tulla tänne, niin ikkunasta viskaan hänet ulos. (Kaarlolle joka hätäyneenä aikoo mennä) Mihinkäs aivotte, vävyseni? elkää peljätkö?
Emeli. Olkaa vait! tuossa hän on.
Kaarlo (katsoo ympärilleen). Mitenkä … onko hän tässä?
Emeli (Morlille). Mutta isäni minä rukoilen, hillitkää itsenne; minä hänet häpäisen, ja sitte, elkää peljätkö, minä tottelen teitä.
Morli. No hyvä, olkoon niin. (Ääneensä Aholalle joka on teatterin perässä) Tule likemmäksi, tule.
Kahdeksastoistakymmenes kohtaus.
Entiset. Ahola.
Kaarlo. Kuinka? tämäkö se on Kaarlo-nepanne, se heittiö?