Emeli. Mene ja joudu pian.
(Pekko lähtee oikean-puolisesta ovesta.)
Morli. Minä lähden omaan kammariini.
Emeli. Minä tulen kerallanne; minä luen teille tahi pelaan korttia kanssanne, tai jos mielenne tekee, laulan tuota laulua, johon niin olette mieltyneet.
Morli. Hyvin olet hyvä, tyttöseni.
Emeli. Todellakin, nyt olen taasen niin iloinen kuin ennenkin.
Kolmas kohtaus.
Pekko.
Pekko (tulee ratsusaappaissa oikealta puolelta pitäen kirjettä kädessä). Neljä peninkulmaa neliseen! aivan hupaista! ja paikalla takaisin, että teillä muitakin töitä ennättäisin tehdä, niillä varmaankin väsynyttä ruumista virvoittaakseni! Tämä nuori emäntämme ei kauvan viivyttele; kun pälähti juoni päähänsä, silloin Pekko hevosen selkään. No, no, enhän sitä sano, ettei tässä olisi hyvä ollakseni ja ettei vaivoja palkittaisi. Mutta jos löytyisi keino, millä palkan saisi vaikk'ei työtäkään tekisi, niin ainahan tuo olisi vieläkin parempi. Ken siinä tulee? nuori herra, jot'en muista ennen koskaan nähneeni.
Neljäs kohtaus.