— Hyvästi, poikaseni. Sano kotona, että minä tulen pian käymään.
Huomenna tavataan, sanoi Esko ja seurasi Eliniä vaatekäärö kainalossa.
Simo nosti lakkiaan rouvalle ja lähti vähän levottomana kotiin.
Hän pääsi selittämästä Eskon poissaolon, sillä tohtori oli jo syönyt illallista ja vetäytynyt huoneeseensa. Minnalla oli vapaa ilta.
Herättyään aamulla Simo meni ulos ennenkuin tapasi ketään. Pöydällä oli vielä eilistä ruokaa, joka kelpasi ensi nälkään.
Kun hän saapui Sentrin ulkopuolelle, tuli Esko alas hissillä omissa vaatteissaan.
— Minun täytyi hiipiä eri varovaisesti huoneestani, ettei kukaan näkisi minun muuttunutta ulkomuotoani, sanoi tämä.
— Istutaan Espiksen penkille, niin voit kertoa, mitä on tapahtunut.
Oletko jo paljastanut jotakin? kysyi Simo.
Pojat istuutuivat penkille ja Esko kertoi:
— Illalla ei ollut enää muuta tekemistä kuin täyttää vesiastiat huoneissa. Kupera ja Kovero asuvat vieretysten. Heidän oikeat nimensä ovat Walker ja Burns, mutta ne äännetään Willi ja Bob, niin he ainakin kutsuvat toisiaan.
— Nehän ovat tietysti heidän ristimänimensä, nauroi Simo.