— Tosiaankin, sitä en hoksannutkaan. Ajatteles, että me arvattiin oikein, kun me luultiin heitä ameriikkalaisiksi. He puhuvat niin sotkuisesti, ett'ei voi erottaa eri sanoja puheessa. Kaikki on yhtä pehmeää puuroa vain.
— Kävitkö sinä heidän huoneissaan?
— Kävin. Aamulla herättivät jo kuudelta siivoomaan huoneita. Onneksi minulla on oma huone. Deilin hameet ovat viheliäisiä. Niistä ei tiedä etua ja takaa ja ne repeytyvät toisesta paikasta ja riippuvat toisesta. Hellen sukat menivät säpäleiksi, kun minä kiireessä kiskoin niitä päälle. Mutta Kovero sanoi minua nätiksi tytöksi ja taputti leuan alta.
— Älä. Mahtoi harmittaa. Annoitko sinä hänelle vasten — — —?
— Enkö mitä. Minunhan piti olla oikea tyttö.
— Mitä sinä teit?
— Minä pussasin häntä niin että läiskähti. Ei se ollut ilkeempää kuin risiiniöljyn nieleminen.
— Oletko tullut hassuksi?
— Kun on salapoliisi, niin täytyy näytellä osaansa luonnollisesti. Nyt hän ei epäillyt mitään, vaikka minä vaihdoin maton ja sänkypeiton, niitä kun täytyi tomuuttaa ulkona.
— Teitkö sinä sitäkin?