— Jeh. Minä potkin niitä ilmaan, niin että pölysi kamalasti. Roskat minä lakaisin sängyn alle niinkuin Agda teki Virtasella. Mutta nuuskituksi minä en saanut mitään, kun minä en ymmärtänyt puhetta. He osaavat suomea, mutta sitä he eivät puhu keskenään. 1
— Olisit avannut väärällä avaimella kirjoituspöydän laatikkoja, niinkuin salapoliisit tekevät.
— Mistä minä niitä saisin? Kuperan aamunutun taskusta minä löysin paperin. Se oli rypistetty kokoon ja sellainen merkitsee aina jotakin. Se olikin vain algebran laskuja, mutta minä säilytin sen, sillä siitä saamme hänen käsialansa, koska siinä on yksi sanakin: "Finnish", ja Esko näytti paperin Simolle. Sen verran minä ymmärrän, että se merkitsee sen olevan suomea.
— Suomalainen laskuesimerkkikö?
— Numerot ja merkit ovat samat joka kielessä.
— Mitähän se sitten meinaa? Ehkä se on salakieli? keksi Simo.
— Näytetään enolle. Ehkä hän voi sanoa siitä jotakin.
— Voihan koettaa. Mutta nyt on mentävä viivana kouluun saamaan todistuksia.
— Aina pitää olla jotakin, mistä ei pääse millään rimpuilemisella. Koulunkäyntikin olisi paljon mukavampaa, jos kaikki lukisivat niin paljon kuin kukin jaksaa ja ymmärtäisi sen mukaan, kuin järki antaa myötä. Kaikki pääsisivät luokalta ja opettajat ja oppilaat eläisivät sovinnossa ja ystävyydessä, puheli Simo koulumatkalla.
— Mutta silloin olisi laiskoilla ja ahkerilla yhtä hyvä menestys ja kaikki heittäytyisivät laiskoiksi.