— Mitä Minna nyt puhuu?
— Kun vain ei kiivaus ottaisi valtaa ja katumus tulisi perästäpäin.
— Minulla ei ole tapana kiivastua. Mutta tuossahan pojat jo tulevatkin.
— Päivää, eno. Nyt alkaa vapaus ja oikea eläminen, tervehti Esko.
— Näyttäkää nyt todistuksenne, että näen, mitenkä minun sisarenpoikani edistyvät, sanoi tohtori tavattoman jyrkästi.
— Ei Linjanpojat tällä kertaa jää luokalle, eikä tule ehtojakaan.
Minulla on 6 saksassa ja se on huonoin numero, sanoi Simo.
Tohtori tarkasti todistuksia.
— Tämähän on hauska yllätys. Minna luuli, että te jäisitte luokillenne.
— Ollaanko me niin mölhöjä Minnan mielestä, että molemmat jäisivät luokalle? Se on kunnianloukkaus, sanoi Esko.
— Kun Nisalankin pojat — — — Mutta nyt minä menen soittamaan Hetti neidille, joka kävi eilen täällä. Hän luulee, että te jäitte, sanoi Minna ja meni.