— Mitä sinä niillä teet?
— Niitä voi kaataa rosvojen paidankauluksesta pitkin selkää. Ne kutittavat vietävästi.
Pojat saapuivatkin jo Nikolainkirkon portaitten alapäähän.
He laskivat viisitoista porrasta ylöspäin ja alkoivat tutkia ja nakuttaa joka kiveä. Tarkastettuaan koko pitkän portaan moneen kertaan, he laskivat taas 15 porrasta ylhäältä päin ja tekivät tälle samoin.
— Me ollaan väärällä kirkolla, sanoi Esko kärsimättömänä.
— Hei Esko, me unohdimme tämän puolen, sanoi Simo, joka oli kiivennyt viimeiselle portaalle ja näytti Unioninkadun puoleista ylöskäytävää.
Tulos oli yhtä huono viidennestätoista portaasta ylhäältäpäin. Mutta alhaalta laskettuna antoi kivi, joka oli eniten vasemmalla, omituisen onton äänen Eskon hakatessa sitä vasaralla.
Tutkimusta vaikeutti se, että täytyi aina varoa ohikulkevia, etenkin poliiseja, jotka aina välillä kulkivat Unioninkadulla.
— Kun Esko oli naputellut koko kiveä, kuului vihdoin selvä metallin kilajava ääni alareunan kohdalta, vaikka koko pinta oli kivennäköinen.
Hän työnsi koko voimallaan vasaran vartta siihen paikkaan. Noin omenan suuruinen pala kivestä painui sisään ja kiven ylälaatta kääntyi ylös seuraavaa porrasta vastaan.