Pojat vapisivat jännityksestä, kun Esko suuntasi sähkölampun valon aukkoa kohti.
Ennenkuin pojat ehtivät päättää, mitä he tekisivät, hyppäsi Järtekryyni aukosta sisään.
Simo ei epäröinyt, vaan työntäysi kapeasta kolosta kissan jälkeen ja huusi:
— Tule mukaan, Esko. Täällä on portaat. Minä valaisen tietä.
Esko seurasi perässä ja työnsi kiven ulkonevaa osaa entiseen paikkaansa. Kiven ylälaatta läiskähti kiinni, ja aukko oli suljettu.
— Saa nähdä, suoriutuuko täältä hengissä, sanoi Esko ja alkoi kiivetä alaspäin.
Sisällä oli verrattain tilava holvi, joka vietti hiukan alaspäin.
Jonkun hetken kuluttua tuli muurattu seinä eteen.
Esko tutki seiniä nakuttaen vasarallaan ja Simo polki maata ja valaisi kattoa, mutta pienintäkään aukkoa ei näkynyt.
— Tämä holvi on tutkittava perinpohjin, sanoi Esko ja kaivoi kynttilän repustaan.
Keskellä holvia oli kivi- ja soraröykkiö. Kynttilä sytytettiin ja pönkitettiin sinne palamaan.