— Minä otan kuvan tuosta kissasta, silloin tietää minkälainen se on ollut, jos se taas vaihtuu.
— Nyt tuulee niin, että pieni sydänkäpy voisi vilustua, sanoi Simo hellästi.
— Sitäpaitsi on perjantai ja se on kaikista vaarallisin valokuvauspäivä. Silloin on sattunut ennenkin monta onnettomuutta, varoitti Esko.
Minna katsoi epäluuloisesti poikia, eikä vastannut mitään.
Hän puki päällysvaatteet ylleen, otti kissan kainaloonsa ja teki lähtöä.
— Tuo on estettävä, Minna hukkaa rahansa turhaan ja oikea Järtekryyni ei ole sitten valokuvan näköinen, kuiskasi Esko hädissään Simolle.
Tämä meni keittiöön, ja sanoi:
— Hyvä Minna, minä olen niin heikko tänäpäivänä. Täytyy juoda vähän kanverttitippoja. Onko Minna hyvä ja antaa maitoa, että saan ne nieltyä.
— Mistä se heikkous nyt tulee? murisi Minna, mutta pani kuitenkin kissan maahan ja meni hakemaan maitoa.
Simo antoi Eskolle merkin, että tämä korjaisi kissan. Kun Minna tuli takaisin, makasikin se laiskana ja velttona ison liinavaatekaapin päällä. Korkea leikkauksilla koristettu reuna esti sitä näkymästä.