— Minulla on huvila Porvoon saaristossa. Siellä minä purjehdin ja kalastan ja nautin vapaudesta ja aavasta merestä, jonne on muutama kilometri matkaa.
— Ihanko yksinään?
— Alamäellä on huvila viereisellä saarella. Heillä on veneessä peräpotkuri ja tytötkin osaavat kuljettaa sitä. Me olemme vesillä, kun vain ilma sallii.
— Ihanaa, hurjan ihanaa! Onko tädillä iso huvila? kysyi Simo.
— Kyllä se on niin iso, että te mahdutte sinne. Minä tulinkin tänne kyselemään teidän aikeistanne. Tulisitte sinne heinäkuun alussa ja viipyisitte syyskuun loppuun.
— Se olisi hurjan hauskaa. Kiitos, rakas Hetti täti, innostui Simo.
— Mainiota, mutta eno voi vastustaa, eikä hänellä ole niin paljon aikaakaan, arveli Esko.
— Minä tarkoitin vain teitä molempia, sanoi Hetti täti.
Poikien kasvot venyivät pitkiksi.
— Enoa ei voi jättää yksin.