— Hän jäisi aivan hunningolle.
— Mutta onhan hän ennenkin tullut toimeen ilman teitä.
— Nyt me ollaan totuttu olemaan yhdessä ja hän on ihan kuin isä, paitsi ettei hän kiellä joka asiaa niinkuin muutamat isät, vaikka se olisi haitallistakin terveydelle tai muuten, sanoi Simo.
— Miksei eno saa tulla? kysyi Esko.
— En minä voi kutsua häntä. Ei sovi.
— Kelkkari sentään, minä ymmärrän. Kyllä me Eskon kanssa ratkaistaan tämäkin pulma. Vaikeampaakin nämä pojat ovat tehneet, hykersi Simo.
— Varokaa sekaantumasta asioihin, jotka eivät liikuta teitä.
— Mutta tämä liikuttaa. Varmasti liikuttaa. Siitä olisi hyötyä monella tavalla, sanoi Eskokin.
— Mistä olisi hyötyä?
— Ei sitä voi selittää, mutta sen voi ymmärtää noin vain. Eno ei ole vielä 40 vuotta, Simo, sanoi Esko.