— Mutta kamalan huono itse keksimään mitään, paitsi matematiikkaa.
— Ja ihan mahdoton hännystelemään ja liepeilemään, jota tässä tarvittaisiin. — Virtasella asui kerran muuan Laitila, joka oli leskimies, ja se meinasi yhtä kansakoulun opettajatarta. Muistatko, Esko, mitenkä hän vehtaili ja äkseerasi? kysyi Simo.
— Nyt, pojat, puhutte sopimattomia. Minä lähden kotiin, kosk'ette ole kilttejä, sanoi Hetti täti harmistuneena.
Olisi syntynyt jäykkä tilanne, ellei juuri tällä hetkellä olisi sattunut välikohtaus.
Hetti neiti katsoi ylöspäin ja alkoi huutaa:
— Hyi, teillähän on käärmeitä kaapin päällä. Mikä kauhun talo tämä on?
Tappakaa se hetipaikalla. Hae, Esko, kirves tai puntari.
Kissa oli herännyt ja kääntynyt, niin että häntä tunki kaapin päädyn koristeista ulos. Se liikkui hiljalleen tuuheana ja kiemurtelevana.
— Tänne asti kuuluu, kuinka käärme kehrää, nauroi Simo.
— Se on vain kissa, joka ei tahtonut mennä valokuvaajalle Minnan kanssa, selitti Esko.
Pitkä Hetti täti otti kissan alas ja sanoi: