— Mutta nyt kello on niin paljon, että täytyy mennä urheilijoita onkimaan kellarista.
— Elämä on eri jännittävää.
Pojat ottivat pitkän pyykkinuoran mukaansa ja lähtivät.
Kaikki onnistui hyvin. He tulivat Nikolainkirkon paviljongin luo ja Esko avasi oven avaimella. He kulkivat muutamia portaita ylöspäin ja tulivat pieneen huoneeseen. Lattiassa oli luukku, joka ei ollut lukittu. Pojat laskeutuivat aukosta alempana olevaan kellariin, josta taas oli lattialuukku. Sekin nousi ylös poikien vetäessä sitä yhteisvoimin.
Esko valaisi aukkoa sähkölampulla ja molemmat katsoivat reunan yli kumartuneina alas.
Noin kuusi metriä alapuolella oli sementtinen kellarin ja huoneen välimuoto. Keskellä oli tyhjä paikka, mutta syrjillä oli vuoteita.
Nurmi juoksi ympäri tasaista tahtia. Myyrä heitti sateenvarjoa toista seinää kohti. Sinne olikin noin 16 metriä, sillä holvi ulottui kauaksi. Ritola ja Stenroos hieroivat toisiaan toisella puolella holvia. Ei kukaan huomannut poikia.
Nämä kiinnittivät nuoran renkaaseen seinään ja heittivät toisen pään alas.
Urheilijat juoksivat heti aukon alle. He hakivat lakkinsa ja mitä muita kapineita heillä oli ollut taskuissaan ja alkoivat kiivetä nuoraa pitkin ylös. Viimeinen, joka oli Myyrä, aikoi juuri tarttua nuoraan, kun Esko nykäsi nuoranpäätä ylemmäksi ja huusi:
— Ottakaa kissa mukaan. Sitä ei saa jättää.