— Ette ole sytyttäneet uutimia tuleen, piirtäneet hiilellä pilakuvia seinille tai tappaneet maitopuodin rouvan kissaa.
— Kissoja me rakastetaan yhtä paljon kuin lehmä kesää, sanoi Esko.
— Siunatut pojat! Silloinhan minä voin tuoda Järtekryynin kotiin.
— Mikä se on?
— Se on minun rakas kissani. Nimi on ruotsalainen hyväilynimi ja merkitsee melkein sydänkäpyä. Minä vein sen Lunteenskalle kun te tulitte. Muutamat pojat hirttävät kissoja.
— Kuka on Minnalle selittänyt poikien ominaisuuksia ylipäänsä prikulleen? Sattumalta me ollaan toista maata kuin muut.
— Älä maffaile, Simo, voit vielä kerran paljastua.
— Minulla on monta tuttavaa, jotka palvelevat poikaperheissä. Yhdessäkin paikassa olivat nääs niin viisaita, että laittoivat sellaisen sähkötempun, että kun joku tuli katsomaan, joko pojat nukkuivat, niin sähkö sammui. Kun ovi taas sulkeutui niin valo syttyi ja pojan pahukset lukivat pitkin öitä.
— Läksyjäänkö? kysyi Esko.
— Kysyy vielä. Kuuluvat enimmäkseen lukeneen ihmisestä, joka asui kuin luontokappale alastomana puissa. Mitä ne sellaista kirjoittavatkin ja lukevat? Kun kuuluu syöneen raakaa lihaa ja tappoi käsineen eläimiä.