— Missä me asutaan talvella?
— Te muutatte kaikki minun luokseni, sillä nämä ovat minun omia
osakkeitani. Kaksi huonetta on vuokrattu rohdoskaupan myyjättärelle.
Hän saa muuttaa, kyllä nyt saa huoneita. Sillä lailla saamme työhuoneen
Elikselle ja oman turvapaikan uusille pojilleni.
— Mutta saa nähdä, suostuuko Minna kaikkeen tällaiseen. Mitähän hän sanoo? kysyi Simo.
— Hän lähtee nyt lomalle. Kerrotaan hänelle uutinen vasta syksyllä, ehdotti eno levottomana.
— Ei häneltä voi salata suurempia asioita. Sitäpaitsi on vaarallista toimia ominpäin kysymättä häneltä, varoitti Esko.
— Kamalan vaarallista, vahvisti Simo.
— Minä en ainakaan kerro, sanoi eno.
Hetti nauroi makeasti ja sanoi:
— Miesparat. Kylläpä te olette eläneet ankaran käden alla. Minä en pelkää Minnaa, enkä juuri ketään muutakaan. Eikä hänen suostumustaan nyt kysytä. Huomenna tulen järjestämään asiat. Hän saa tulla syksyllä keittäjättäreksi meille, tai muuttaa. Valitkoon itse, mutta emäntä olen minä. Soittakaa minulle, jos perästäpäin nousee myrsky.
— Mutta minä en osaa olla juuri muuta kuin matematiikan dosentti, tai ehkä tulevaisuudessa professori, sanoi eno hiljaisesti.