— Älä ole näkevinäsi, muuten se häpee, kuiskasi Simo Eskolle.
Kun iloinen ja puhelias seura istui kahvipöydän ääressä, kertoi Esko poikien viimeisen seikkailun.
— Tepä olette toimeliaita poikia, minä olen oikein ylpeä teistä, sanoi
Hetti täti lämpimästi.
Sitten hän kertoi, mitä eno ja hän olivat päättäneet tulevaisuuden suhteen.
He antaisivat heti kuuluttaa kirkossa ja häät vietettäisiin parin viikon perästä. Sillä aikaa saavat pojat polkupyörineen olla Uskin poikien luona Karjalohjalla.
— Te saatte tulla kotiin vihkiäisiksi ja lähteä senjälkeen saaristoon. Alamäen täti on luvannut ottaa teidät luokseen viikoksi. Minä soitin jo hänelle ja kerroin uutisen.
— Missä te olette sillä aikaa?
— Teemme pienen häämatkan Imatralle ja tulemme sitten minun huvilalleni, jossa vietämme yhdessä koko kesän, sanoi Hetti täti.
— Mutta eikö morsiamet tarvitse kaikenlaista? Reikäompelusta ja sellaista? kysyi Esko.
— Minulla on jo täydellinen koti ja vähitellen voimme hankkia, mitä puuttuu.