He kertoivat innossaan pyöristään, näyttelivät niitä joka puolelta ja kehuivat.
— Tulkaa nyt sisään, niin saatte kuulla jotakin, sanoi Hetti täti ihmeteltyään pyöriä.
Pojat menivät uteliaina sisään, sillä tädin ääni oli ollut tavattoman juhlallinen.
— Tämä näkyy olevan oikea onnen päivä, sillä minäkin olen saanut ison lahjan, sanoi eno.
— Keneltä? Hetti tädiltäkö? kysyi Simo.
— Niin juuri. Hän on antanut itsensä minulle.
Pojat seisoivat vähän hämillään eivätkä tietäneet mitä sanoa.
— Ettekö ole iloisia saadessanne myöskin äidin sijaisen, sanoi Hetti täti ja syleili poikia.
— Hurjan iloisia, tätä me toivottiinkin. Keksikö eno itse tämän? sanoi
Simo.
— Ei minua ainakaan kukaan siihen kehottanut, sanoi eno ja otti
Hetti-tätiä vyötäisiltä.