— Ihanat Wanderer-pyörät, voi kamalaa! — Simo huusi ja nauroi.
Molemmat alkoivat tarkastella pyöriä, nostaa ja käännellä niitä.
Mies poistui hymyillen, ja Minna alkoi kysellä uteliaana, keitä ne oikeastaan olivat.
— Meillä on hyviä urheilijaystäviä ja he ovat lähettäneet nämä meille, selitti Simo.
— Lähtään heti ajelemaan, minä en malta odottaa, sanoi Esko.
Kaksi hyvin onnellista poikaa ajoi hetki sen jälkeen pitkin katuja. He olivat jo aikoja sitten oppineet toveriensa pyörillä ajamaan.
Ensin suunnattiin matka Agda Åhlgrénin vesimyymälän luo.
Siellä pojat kertoivat urheilijoitten pelastumisesta, jonka Agda muuten oli kuullutkin Joosepilta.
Sieltä lähdettiin Hetti tädin luo.
Ihmeekseen tapasivat pojat enonsa täällä.