— Minä olenkin ihmetellyt, kun te aina olette niin yhtäpoikaa.
— Äidin ajoista asti ei kukaan ole ollut oikein yhtäpoikaa meidän kanssamme. Minä meinaan sillä tavalla kuin perheissä ollaan. Sitävarten meidän täytyy pitää yhtä ja olla perhe keskenämme sanoi Esko.
— Ja hyvä perhe se onkin, sanoi Simo.
— Voi poika pahasia, jupisi Minna mennessään keittiöön.
* * * * *
Illalla kysyi Simo Eskolta:
— Suretko sinä äitiä?
— Tavallisesti minä muistan vain, että hän on pitkällä ulkomaanmatkalla. Kun on tottunut olemaan niin paljon ilman äitiä, niin ei osaa oikein surrakaan. Mutta kun muistaa, ett'ei hän tule koskaan takaisin, niin täytyy äkkiä ruveta ajattelemaan muita asioita.
— Eikö sinustakin äidit ole kaikista tärkeimmät naiset? kysyi Simo.
— Jeh. Ja niitten pitäisi olla terveitä ja kuolla vasta kun pojat ovat isoja, eivätkä enää iltasilla ole huonolla elämisen päällä.