— Hei, Simo! Hattu päähän ja vainuamaan jälkiä. Kyllä tästä selvitään.
Mikä otetaan tunnuslauseeksi?
— Seppele, sääri ja safiiri! sanoi Simo.
— Hyvä. Minna on hyvä ja sanoo enolle, että me lähdimme järjestämään hänen asioitaan. Jos hän sattuu kysymään meitä nyt, kun on lupapäivä.
— Ei tästä tule hyvää. Kulettavat vielä jonkun kavalan naisen tänne. Tohtoria on helppo narrata ja sokaista, mutisi Minna, mutta pojat olivat jo kadulla.
* * * * *
Kolmikulman apteekissa kysyi Esko myyjältä, oliko siellä Hetti nimistä neitiä.
— Ei ole ainakaan nyt, vastasi tämä — mutta ehkä apteekkari, joka tulee tässä, tietää, onko täällä ollut sellaista.
Esko uudisti kysymyksensä apteekkarille lisäten:
— Hänellä oli safiirisormus sormessa ja oli ollut seppeleensitojattarena.
— Matematiikan maisterille, täydensi Simo.