— Meillä oli proviisorina monta vuotta sitten neiti Hetti Feber. Nyt hänellä on oma rohdoskauppa Aurooran kadulla.
— Oliko hän sen näköinen, että hän osaisi sitoa maisterinseppeleen? kysyi Simo.
— Miksikä ei. Komea tyttö hän oli, vastasi apteekkari nauraen.
— Kiitoksia paljon. Me pyytäisimme, ett'ei tästä hiiskuttaisi kenellekään. Siitä voi tulla kamalia seurauksia ja hengenvaaraa viattomille naisille ja lapsille, sanoi Esko vetäen Simon mukanaan ulos.
— Noitten vekkulien toimia sietäisi tarkata. Voivat olla oikeita liigapoikia, sanoi apteekkari.
— Heillä oli viattomat silmät ja siivo käytös. He leikkivät luultavasti salapoliisia, sanoi proviisori, joka ensin oli puhunut Eskon kanssa.
Pojat löysivät helposti mainitun rohdoskaupan. Mutta ennenkuin he menivät sisään, sanoi Esko:
— Anna minun toimia. Suunnitelma on valmis. Täytyy olla viisas ja samalla hienotunteinen, sellainen sopii minulle. Sinun tehtäväsi on pitää silmät ja korvat auki, varoa, ett'eivät sivulliset saa vihiä asiasta ja vahvistaa minun sanani.
— Jeh. Minä olen valpas. Aiotko ottaa sormenjäljennöksiä?
— Luultavasti se ei ole tarpeellista. Todennäköisesti tämä ei ole rikosasia, vaan muuten sotkuisen asian selvittäminen. Tule nyt sisään.