— Hys Simo, hys, hys. Mutta eno on paras aikaihminen, mitä me ollaan nähty Helsingissä ja Tampereella. Mennään nyt heti, Eskon ääni oli rukoileva ja herttaiset silmät säestivät pyyntöä.
— Sairailla enoilla on kamalan kuiva olo. Joudutaan nyt. Minä lämmitän käherrysraudan ja Esko harjaa hametta, sanoi Simo ottaen Hetti neidin kädestä kiinni.
— Siunatut lapset! Teidän rakkautenne Elis näkyy voittaneen. Minä en voi vastustaa teitä. Tulen kanssanne, pääsenhän minä sieltä, kun tahdon, sanoi Hetti neiti ja pani hatun päähänsä.
Pojat suunnittelivat raitiovaunuissa, mitenkä asia olisi esitettävä enolle.
— Mennään kaikki kolme käsikädessä sisään ja sanotaan: "tässä on meidän uusi tätimme, joka tulee kodin hyväksi hengeksi." Se sopisi niin hyvin etenkin, kun eno on ennen — —
— Hys Simo. Minusta Minna saa viedä tarjottimella Hetti tädin käyntikortin, sanoi Esko.
— Silloin eno karkaisi ikkunasta, vaikka täytyisi ryömiä sinne. Hänet täytyy ottaa äkkirynnäköllä, sanoi Simo.
Hetti neitiä kadutti, että hän oli ruvennut koko yritykseen.
Kotona Esko esitteli Hetti neidin Minnalle sanoen:
— Tämä on neiti Hetti Feber, entinen seppeleensitojatar. Hän tahtoi tulla tervehtimään enoa.