— Minusta eno on löröpelle ja minun kai täytyy nyt rangaista sinua, ettet joutuisi hunningolle ja etten minä saisi sinusta häpeää ja surua, sanoi Esko juhlallisella äänellä.
— Eno on hieno mies sisälmyksiltään, ja minusta hän tekee aina oikein. Ja sinun tulee käyttää toisenlaista kieltä minua kohtaan. Varo muuten ruumista, henkeä, ja ihania kasvojasi, sanoi Simo uhkaavasti.
Minna aukaisi oven tällä sopivalla hetkellä ja toi kahvia pöytään. Ilma selvisi heti ja rauha vallitsi pienessä perheessä.
Seuraavana torstaina pojat naputtivat enonsa ovelle.
— Eno parka laskee ja laskee aina vain. Eikö työ käy raskaaksi, kysyi
Esko sisään tultuaan.
— Olen nyt päinvastoin huvitellut melkein tunnin ajan. Katsokaa tuota yksinäistä kärpästä, joka vasta on herännyt talviunestaan. Se kävelee edestakaisin tuolla isoruutuisella paperilla. Olen tutkinut sen liikkeitä ja menettelytapaa ja tehnyt sen mukaan laskelmia. Muutamissa ruuduissa on nollia, toisissa ristejä. Tällä paperilla näette laskettuna kuinka monta kertaa se todennäköisesti käy nollissa ja kuinka monta kertaa risteissä, esim. 10 minuutin ajalla.
— Sehän on kuin arpanappula, sanoi Simo.
— Niin onkin. Pysykää alallanne ja arvatkaa, niin voimme pelata uhkapeliä. Minä väitän, että 30 kerrasta se käy 18 kertaa nollissa ja 12 kertaa risteissä.
— Minä luulen että se käy 5 kertaa nollissa ja 25 kertaa risteissä, jotka ovat enemmän keskellä paperia, arvasi Simo.
— Minä sanon päinvastoin kuin sinä, sillä minusta se kiertää reunoja, sanoi Esko.