— Samapa se. Onko Ritola jäänrikkoja?
— Ei, vaan maailmanennätysten rikkoja. Eikö eno ole kuullut hänestä tai Kolehmaisesta ja muista?
— En minä ole kuullut heistä, jolleivät ole uusia shakkimestareja.
— He ovat palkinnon saaneita juoksijoita, sanoi Esko katsoen säälien tietämätöntä enoaan.
— Ahaa, hevosia! Muistan nyt kuulleeni näistä. Ja te tahdotte mennä katsomaan kilpa-ajoa? Mutta minusta ihmiset menettelevät epähienosti ja usein suoraan sanoen sivistymättömästi tällaisissa tilaisuuksissa. He kadottavat mielenmalttinsa ja huutavat, hosuvat, jopa tyrkkivätkin toisiaan.
— Ritola on ihminen ja ensiluokan ihminen hän onkin — ainakin sääret. He ovat kaikki urheilijoita. Nyt juostaan juuri 5 000 m ja 1500 m juoksu. Tietääkö eno, miksi heitä nyt valmennetaan?
— Toivon, että heitä käytetään ottamaan kiinni varkaita tai pillastuneita hevosia.
Pojat nauroivat makeasti.
— Siksi että suomalaiset aikovat Pariisin Olympialaisissa nostaa isänmaansa suureen kunniaan nolaamalla kaikki muut, sanoi Simo suurellisesti.
— Sellaisesta ei koidu kunniaa. Se, joka tahtoo rehennellä muitten kustannuksella, ei ole korkealla moraalisella kannalla. Toisten nolaaminen on halpamaista ja tuollaiset voittomitalit sopivat lapsille ja neekereille ja hevosille.