Kilpailut jatkuivat, ja pojat unohtivat ulkomaalaiset.
— Katso, Esko. Hetti täti istuu tuolla kaukana, jossa ei näe mitään, sanoi Simo.
— Otetaan hänet tänne, kyllä me sovitaan, kun vähän järjestetään, sanoi Esko.
Hän repi muistikirjastaan paperin, johon hän kirjoitti.
"Tule ensimmäiselle riville melkein keskelle, vastapäätä kiekonheittäjiä. Meillä on hyvät paikat."
Tämän hän ojensi enolleen, peitti tekstin kädellä ja pyysi:
— Eno on hyvä ja kirjoittaa nimensä tähän. Tohtori otti kynän ja kirjoitti nimensä sen enempää ajattelematta asiaa.
Esko kääri paperin kokoon ja kirjoitti ulkosivulle:
"Lähetettävä eteenpäin jättiläisnaiselle viidennellä rivillä lähellä automobiileja. Hänellä on vihreät nauhat mustassa hatussa."
Sitten hän ojensi sen takanaan istuvalle herralle.