Pojat voivat seurata kirjeen kulkua pitkin rivejä, kunnes Hetti sai sen käsiinsä. Mutta silloin tämä oli yleisen huomion esineenä. Ihmiset hymyilivät ja supisivat keskenään.
Hetti ei ollut erittäin kaino. Hän nousi ripeästi ja alkoi raivata itselleen tietä poikien luo. Oli väliaika, niin että ihmiset eivät olleet kärsimättömiä.
— Hyvää päivää, Elis ja pojat. Täällähän on mainio paikka. Mutta etpä ollut erittäin kohtelias esittäessäsi minua jättiläisnaisena yleisölle, Elis, sanoi Hetti, joka hengitti raskaasti rasituksen jälkeen.
— Kuinka minä tekisin sellaista? sanoi tohtori torjuen.
— Tässä on kirjeesi, sanoi Hetti näyttäen paperia, jonka Esko oli lähettänyt.
— Esko pyysi nimikirjoitustani, enkä minä nähnyt koko kirjoitusta. Jos sen olisin aavistanut — — —
— Nyt ne alkavat taas. Katsokaa Peussaa! On siinäkin poikaa!
Hetti oli yhtä innostunut kuin pojat. Yhdessä he puhelivat ja hurrasivat, kunnes oli aika lähteä kotiin.
Kotimatkalla kysyi Hetti:
— Etkö sinä tunne veresi lämpenevän katseessasi tällaisia ennätyksiä,
Elis?