— Näkevät turhanpäiten vaivaa. Hevonen juoksee kuitenkin nopeammin kuin Nurmi, ja tavallinen kirppu hyppää paljon paremmin kuin Tuulos, eikä muserra luitaan kertaakaan. Järjettömät eläimet voivat nauraa ihmisen saavutuksille urheilun alalla. Kukapa näistä urheilusankareista hyppäisi alas niin korkealta kuin kissa, eikä se ole tarvinnut pitkien aikojen valmennusta, vastasi tohtori.
— Mutta näinhän minä sinunkin kerran huutavan: "hyvä, hyvä" ja huiskuttavan hattua, vaikka väärässä paikassa.
— Minä rohkaisin viimeisiä. He rasittuivat varmasti enemmän kuin voittajat, ja ero ajassa oli niin mitätön, että minä tuomarien sijassa en ottaisi sitä huomioonkaan.
— Onkohan koko Suomen maassa sellaista enoa kuin meidän? tuumi Simo.
— Varmasti ei ole niin hyväsydämistä ja viatonta enoa, sanoi Hetti. — Mutta tässä on minun raitiovaununi. Hyvästi kaikki. Sunnuntaina teemme yhdessä huviretken.
Hetti kiipesi vaunuun, huiskutti kädellään ja hävisi.
— On niitä muitakin omituisia enoja, palasi Esko entiseen keskusteluaineeseen. — Antti Suikkarisen eno vaihtoi polkupyöränsä vesiväritauluun, jossa näkyy vain aita ja kivi, ja Martikaisten eno söi muurahaisia ja käytti esiliinaa.
— En minä ajatellut täyshulluja.
— On niitä paljon merkillisiä ihmisiä, joita ainakin aikaihmiset pitävät viisaina. Muistatko Virtasella sitä neitiä, joka soitti pianoa. Hän painoi koskettimia perätysten oikealta vasemmalle ja taas takaisin ja aina vain edestakaisin. Yhden viikon hän asui siellä, ja maanantaina hän osasi sen yhtä liukkaasti kuin lauantainakin, mutta yhä piti soittaa.
— Kaikista hassuimmat ovat kihlaantuneet ja ne, jotka kiertävät ja kaartavat toisiaan. Jos ei rakkaus menisi niin pian ohi, niin maailma olisi täynnä aikaihmisiä hönttöjä. Eno ei ainakaan välitä sellaisesta, ja se on kiva asia.