— Eno osaa eri hyvin huvittaa poikia.
— Sitä en ole ennen tietänyt, sanoi tohtori vaatimattomasti.
Kun pojat kotiin tultuaan kertoivat Nurmen ennätyksistä, niin Minna hämmästytti heitä sanomalla:
— Mitä ihmeellistä tuo nyt on? Enköhän minäkin juoksisi yhtä nopeasti, jos ei olisi hameet esteenä.
Pojat nauroivat niin, että voileivät olivat tarttua kurkkuun, ja tohtorikin sanoi:
— Silloinhan on vahinko pitää Minnaa täällä paistamassa silakoita, kun muut niittävät laakereja isossa maailmassa.
— Mutta minä olen kuullut, että Kolehmaisen äiti juoksee kamalaa vauhtia. Kun poika sai palkinnon, niin muija juosta vilisti asemalle tietoja saamaan ihan kuin hyvä hevonen, kertoi Esko.
— Hetti täti on huippukunnossa. Hänestä tulisi mainio painija, sen näkee niskastakin.
— Mutta ei höyhen- tai kärpässarjassa. Mutta rehevä hän on.
— Nyt saatte mennä levolle, keskeytti tohtori lyhyesti ja meni omalle puolelleen.