— Älä ole lapsellinen, Simo. Hän tulee tietysti vierailupuvussa ja tavallisena ihmisenä. Minna ei päästäisi häntä sisäänkään urheilupuvussa, ainakin se olisi hänen tapaistaan. Eikä Hetti täti luultavasti rupeisi syömään sellaisen kanssa. Vaikka Hetti täti ei ole yhtä ruinallinen pukuasioissa kun toiset naiset, sanoi Esko.
— Jooseppi Risolla ei ole aikaa seurustella ja vierailla. Hän on nyt valmennusleirillä ja ajattelee vain suurta elämäntehtäväänsä ja etesvastuuntuntoa, joka lepää isänmaan etustajien harteilla ja käsivarsilla ja säärillä, paitsi ampujia, joilla näkö on tärkeintä, sanoi Agda.
Tohtorin mieli keveni. Hänen kokemuksensa urheilun alalla eivät riittäisi koko päivällisen ajan kestävään seurusteluun.
— Hyvästi sitten, Agda, tule joskus meille ja soita, kun moukari-Jooseppi on vapaa, sanoi Esko.
— Hyvästi, hyvästi ja kiitos, herra tohtori, käymästä, vaikka tämä on vain pieni myymälä. Simo on nyt lihavampi kuin Virtasella, jossa olikin soppalihaa paistina ja silakkalaatikkoa joka toinen päivä, vaikka oli laskiaistiistaikin. Eskolla on hieno gravatti ja on jo puoliherra. Ja Agda kumarsi kohteliaasti jäähyväisiksi.
— Eikö ollutkin mukava tyttö, eno? kysyi Esko perästäpäin.
— Hm. Laskutaito oli ainakin huono, koska hän otti maksun kuudesta limonaatipullosta, vastasi tohtori.
— Me juotiinkin kuusi pullollista. Oliko se liikaa?
— Silloin te tulette hyvin sairaiksi.
— Terveys kyllä kestää. Minä ajattelin, että se olisi liikaa rahanhaaskausta enon mielestä. — Kiitos, eno, tästä hurjan kivasta torstaista, sanoi Simo, ja Esko lisäsi: