— Vallitseekohan täällä monsuunituuli, sirocco vai fön?
Pojat nauroivat ja laskettelivat vuoroon sukkeluuksiaan.
— Jää vain kotiin, Simo. Minä syön silloin sinun osasi namusista, sanoi Esko.
— Minä tulen mukaan, mutta aion olla toisessa huoneessa kuin tytön pärriäiset.
* * * * *
Seuraavana päivänä olivat pojat valmiit hyvissä ajoin. Minna oli kiilloittanut kengät ja kellonperät ja tohtori oli ollut mukana ostoksilla. Hän olikin vähitellen tottunut monenlaisiin tehtäviin poikien puolesta.
Simolla oli kanarialinnun värinen kaulaliina ja Eskolla tulipunainen. Hiukset lankesivat kuin liimatut pitkin kasvoja ja sinipunertavat silkkiset nenäliinat näkyivät takin ylätaskuista.
— Onko eno hyvä ja lainaa meille hajuvettä? pyysi Esko.
— Ei minulla ole muuta kuin ammoniakkia, vastasi tohtori.
— Pistetään hajusaippuanpalasia taskuihin, ehdotti Simo.