Terttu rauhoittui vähitellen ja leikkejä jatkettiin.
Kaikilla oli hauskaa eikä välikohtaus vaivannut ketään paitsi Eskoa, joka väliin muisti Simoa.
— Tämä on nyt lähtiäiskaramelli, täytyi Hetti tädin vihdoin sanoa, sillä alkoi tulla myöhäistä.
Kun kaikki olivat lähtemässä, pyysi hän poikia saattamaan tyttöjä koteihinsa.
Alamäen tytöillä ja Eskolla oli melkein sama matka. He puhelivat koulusta ja opettajista.
— Minusta lunttaaminen on väärää. Meidän luokalla on monta, jotka tekevät sitä, mutta minä en tee, vakuutti Helle.
— Toverit suuttuvat, kun ei kuiskaa, mutta jos ei koskaan tee sitä, niin he tottuvat siihen. On harmillista, kun moni pitää minua epäystävällisenä sen tähden, sanoi Deili.
— Kanteleminen on myöskin kehnoa, otti Esko osaa periaatteelliseen keskusteluun.
— Tai kun antaa toisen kärsiä syyttömästi puolestaan.
— Maailmassa on paljon vääryyttä. Niinkuin sekin, että kauneista pidetään enemmän kuin rumista, sanoi Deili.