— Ja mieluimmin Hellestä itsestään, se on ainakin sopiva aihe, pilkkasi Deili.
— Huomenna saat sen. Ei se mahda olla vaikeampaa kuin aine Sokrateesta.
— Kiitos, Esko. Mitenkä minä saan sen runon? kysyi Helle.
— Minä lähetän sen postissa.
— Se on vaarallista. Pane se ennemmin Runebergin patsaalle lakikirjojen päälle.
— Ei se säily siellä. Mutta minä panen sen läkkilaatikkoon ja kaivan saksalaisten hautapatsaan alle Vanhan kirkon puistossa, sanoi Esko.
— Ei kukaan löydä sitä sieltä. Mutta nyt me ollaan kotona. Heitä runosi tästä kellarinluukusta, me saamme sen sisäpuolelta, innostui Deilikin ehdottamaan.
— Sama se. Mutta en minä kirjoita vaarallisia asioita.
— Ei haittaa olla varovainen, sanoi Helle ja ojensi kätensä hyvästiksi.
— Hyvästi, tytöt, sanoi Esko nostaen kohteliaasti lakkiaan.