— Enosta ei ole hyötyä. Häntä ei luultavasti saa ratkaisemaan rikosjuttuja.
— Tämä on jännittävää, helkkari sentään! Onneksi ei ole koulua kuin yksi päivä enää ja todistusten jako. Sitten on aikaa selvittää tämä juttu.
— Ensiksi on hankittava johtolankoja. Kunpa pääsisi noitten amerikkalaisten herrojen jäljille.
— Jaa, se olisikin tärkeää. Ameriikka pelkää hurjasti Suomea. Me ollaan sen ainoa kilpailija Olympialaisissa. Pisteitä he voivat vetää enemmän, mutta mitaleista tulee taistelu.
— Niin tulee, jos meidän mestarit ovat mukana. Mutta jos he homehtuvat maanalaisissa holveissa, niin voi maailma olla levollinen — Suomi on voimaton.
— Ehkä jotkut ulkomaalaiset ovat punoneet salajuonen saadakseen paraimmat kilpailijat pois tieltä?
— Kuulehan, Simo. Muistatko, kun oltiin Eläintarhassa katsomassa karsintakilpailua. Silloin oli siellä kaksi ulkomaalaista, jotka utelivat kamalasti urheilijoistamme.
— Jeh. Kerran minä olin Sarrin kanssa syömässä leivoksia Pasaasin kahvilassa ja silloin he tulivat vastapäätä olevasta ovesta. Me nähtiin ikkunasta. Siitä ovesta mennään Sentrin matkustajakotiin, jossa Virtasen setä asui, kun hän kävi täällä.
— Olivatko he samoja herroja? Me luultiin heitä ameriikkalaisiksi silloin Eläintarhassa.
— Tietysti minä muistan. Minä sanoin Sarrille että: "näetkö kun noilla on erilaiset nenät? Ne muodostavat kuperan ja koveran kulman, joitten summa luultavasti on 360°. Ne ovat explementtikulmia." Me ehdittiin nähdä heitä pitkän aikaa, sillä he puhelivat kauan oven edessä, ennenkuin erosivat.