— En minä tosissani luullutkaan, että sinä kirjoittaisit sille Agdalle runoja. Ja kiitos vielä siitä, joka oli kellariluukussa. Minä osaan sen ulkoa.
— Nyt tämä päivä loppui hurjan hyvin, sanoi Esko hymyillen uskaltamatta katsoa Hellen kimalleleviin silmiin.
Kun pojat sitten illalla olivat vuoteissaan ja sähkö sammutettu, sanoi
Esko:
— Lupaa vaieta, niin kerron tärkeän asian. Tee vala!
— En minä osaa, sanoi Simo.
— Sano: "en kavalla sitä, mitä Esko kertoo kellekään, paitsi kun yhdessä päätetään. Koko maailma totta eikä yhtään tippaa valetta" Se on uusi hurjan sitova vala.
Simo toisti sanat juhlallisesti.
— Isänmaan menestys vaarassa. Suuri onnettomuus on tapahtunut, sanoi
Esko.
— Puhu tavallista kieltä.
Esko kertoi, mitä oli kuullut Agdalta ja sanoi lopuksi: