— Polkupyörää. Ihanaa omaa pyörää.
— Etkö sinä voisi ostaa? Onhan sinulla omia rahoja? kysyi Seppo.
— Meillä on tarkasti määrätty summa joka kuukaudeksi, ja se menee aina viimeiseen penniin. Minnakin hankkii meille turhan hyviä vaatteita, sanoi Esko.
— Minusta te olette siististi puettuja, mutta ei millään tavalla ylellisesti, sanoi Hetti täti.
— Mutta Minna keksii niin omituisia menoja. Uusia sukkia ja sellaista. Nytkin hän on ostanut meille lakanoja. Nekin rahat olisivat hyvänä pohjarahana fillareihin, sanoi Simo.
— Ja sänkyihin levitettäisiin käärepaperia lakanoiden sijaan, kikatti
Deili.
— Jalat voisitte tervata, niin ei tarvitsisi sukkia, yhtyi Sarri pilaan.
— Etenkin, jos ne pistettäisiin höyheniin, sanoi Seppo.
Kaikki nauroivat, paitsi tohtori, joka tapansa mukaan kulki ääneti ajatellen omia asioitaan.
Kun Alamäen tytöt erosivat muista, sanoi Helle syrjässä Eskolle: