Deili oli voittanut vedon, hänen puolueensa oli lopussa kunnostautunut yli odotusten.
— Minullahan on nyt kumminkin yhdet ehdot vaikka luulin selviytyväni tänä vuonna ilman, huokasi Seppo.
— Minä en hyväksy kirjettäsi, jos et käytä tavallisen suuruista paperia ja täytä joka riviä. Sitäpaitsi et saa kirjoittaa mitä pötyä vain sattuu. Minä tahdon mielenkiintoisen kirjeen. Muista — mielenkiintoisen, vaati Deili.
— Näin kamalia ehtoja ei minulla vielä ole ollutkaan. Voisit ainakin luvata vastata kirjeeseeni, Deili, pyysi Seppo.
— Minulla ei ole ehtoja, mutta jos olen hyvällä päällä, kirjoitan mahdollisesti, nauroi Deili.
— Sinulla on "kehoitukset" ja ne ovat myöskin suoritettavat, sanoi
Seppo.
— Ihanaa, kun tämä pitkä lukukausi vihdoinkin loppuu. Isä on luvannut meille fillarit, jos suoriudumme ilman ehtoja. Ja sen me teemme, kertoi Sarri.
— Ei meillekään tule ehtoja, mutt'ei fillareitakaan, kun ei ole antajaa, sanoi Simo.
— Minä toivon välistä niin fillaria, että tekisi mieli repiä hiuksia tai lähteä kesäksi laivapojaksi ansaitsemaan rahaa, sanoi Esko.
— Mitä sinä toivot? kysyi Hetti täti, joka käveli hajamielisen enon kanssa jäljessä.