— Eno ymmärtää vain sellaisia ongelmia, joita voi kirjoittaa paperille. Muussa ajattelemisessa hän on aivan kuitti. Mutta Simo ja minä ollaan eri mainioita rikosasioiden selvittäjiä.
— Tulkaa sitten vesimyymälään kertomaan, kun asiat selvenevät. Minun täytyy nyt lähteä. Terveisiä Simolle.
— Hyvästi, Agda. Luota meihin ja pumppaa uusia tietoja moukari-Joosepista.
Koko keskustelu oli tapahtunut kuiskaamalla, vaikka kukaan ei ollut aivan lähellä.
— Mitä Agda tahtoi? kysyi Simo Eskon palattua.
— Me puhuttiin vain varkaista, jotka olivat tehneet vahinkoja, vastasi tämä huolettomasti.
— Meillä kävi viime kesänä ullakkovarkaita, aloitti Deili kertoen pitkän historian.
— Sinä taisit kirjoittaa sohvanpäällysnaisellekin runoja? kuiskasi
Helle Eskolle.
— Yhdelle ainoalle minä olen kirjoittanut runon ja sekin saa olla viimeinen kerta, sanoi Esko ja kääntyi loukkaantuneena poispäin.
Koska ilta oli kaunis, niin päätettiin kävellä kotiin.