— Kirjoita.
Agda kirjoitti varjostaen kädellä:
"viisi Parasta olumpilaista on hävitety, murhatu tai varastettu."
— Sehän on kamalaa, sanoi Esko — ketä he ovat?
Agda kirjoitti taas:
"Nurmi, Ritola, Lehtonen, Stenroos ja Myyrä."
— Mistä he hävisivät? kysyi Esko silmät pyöreinä.
— Lehtonen oli kotonaan käymässä, muut olivat valmennusleirillä. He olivat metsässä kävelemässä, tai rannalla uimassa. Illalla heitä kaivattiin ja kaikki hakivat. Urheilijat ja virkailijat leirillä ja dektiivit tietävät, mutta muille ei saa kertoa. Suomi ja kunnia joutuvat alakynteen, ja monta kultamitalia on joutunut rosvojen käsiin, jos eivät dektiivit löytä jälkiä, eivätkä ne ole ennenkään löytäneet rosvoja tai vinnivarkaita, selitti Agda niin hiljaa kuin taisi.
— Etkö sinä ole kuullut muuta?
— Jooseppi tuntee Lehtosen ja me käytiin hänen kotonaan ja siellä kertoivat, että hän oli mennyt tapaamaan ameriikkalaista herraa, joka oli tarjonnut hänelle hyvän paikan Nevorkissa, Pariisin kisojen jälkeen. Sille tielle se oli jäänyt. Esko pyytää sitä tohtoria selvittämään tämän asian. Nykyään kuuluvat ottavan kiinni rosvoja ajattelemalla. Urheilijat leirillä eivät saa unta, ja nyt pitäisi olla kaikki huippukunnossa. Jooseppikaan ei saa moukaria lentämään kuin puolella vauhtilla, kun sytän on raskas.