— Että mämmi on loppunut? arveli Ossi.
— Ja meitä nukuttaa, sanoi Seppo.
— Ja Ossi on kruinallisella tuulella, lopetti Sarri lähtien huoneesta
Sepon seuraamana.
— Kumma, kun Ossi ei maksa velkaansa, sanoi Sarri niin varomattomasti, että Ossi kuuli sen huoneeseensa.
— Mitä velkoja minulla on? huusi hän tullen ovelle.
— Etkö muista, että me annettiin sataneljäkymmentä markkaa, kun menit tanssiin Verna Airon kanssa?
— Miksette ole muistuttaneet siitä? En minä koskaan velkojani muista — luotan siihen, että lainaajat perivät ja muistuttavat. Tässä saatte rahanne ja kiitoksia niistä. Olisitte nähneet kuinka iloinen Verna oli, kun hain hänet autolla.
— Voiko olla ihmisiä, jotka unohtavat sataneljäkymmentä markkaa? ihmetteli Seppo poistuessaan.
* * * * *
Ylioppilaskirjoituksia edeltävä aika oli levoton jokaiselle. Ossi pysytteli paljon huoneessaan, jonne toverit tulivat neuvottelemaan. Ovi oli usein lukossa tuntikausia. Naimi-täti oli hermostuttavan osaaottava antaen neuvoja pitkin päivää. Syötiin entistä parempaa ruokaa, sillä Naimi-täti piti syömistä parannuskeinona joka asiaan.