Kun ensimmäinen kirjoitus alkoi, oli koko talo jalkeilla ennen seitsemää aamulla. Ossille oli varattu hyvät eväät ja Naimi-täti puuhaili ja puhui.
— Tahdotkos vähän valeriaanaa? kysyi hän.
— Tai Jannen hengenpelastuseliksiiriä? sanoi Seppo.
— Ei mitään, torjui Ossi, — älkää himmentäkö minun aivojani, joissa muutenkin vallitsee hämäryys.
— Ota sokeripaloja mukaan. Konsentroitu sokeriliuos antaa tilapäistä vauhtia kaikelle kehitykselle, neuvoi Seppo.
— Tulenko saattamaan sinua kouluun, niin voin lohduttaa ja tukea sinua matkalla? kysyi Naimi-täti.
— Varjelkoon! Enhän minä astu mestauslavalle sentään.
Lempikin tuli mukaan sanomaan:
— Tässä on neliapilas ja mustan pässin sarvi ja hevosenkenkä.
Ossi pisti neliapilaan taskuun antaen muut aarteet takaisin.