Seppo juoksi Sarrin luo ja selitti asian. Sitten he kiiruhtivat Ossin huoneeseen ja löysivätkin kirjekuoren. Samassa kuului askeleita. Seppo pisti kirjeen latinan sanakirjan sisään pannen kirjan kainaloonsa.
— Mitä te teette Ossin huoneessa? kysyi Naimi-täti sisään tullessaan.
— Me lainaamme vain tämän kirjan, sanoi Seppo peloissaan.
— Näytä tänne. Latinan sanakirja! Mitä te sillä teette? Lukemiseen ette ainakaan sitä käytä.
— Se on niin raskas, sitä voi käyttää vaikka painona paperien päällä, jotka lentävät tuulessa, sanoi Sarri.
— Tai kantena vesikannun päällä, ettei vesi tule tomuiseksi, auttoi
Seppo.
— Nyt puhutte turhia. Antakaa Ossin kirjojen olla rauhassa ja menkää lukemaan läksyjänne. Naimi-täti otti kirjan pannen sen pöydälle.
Poikien täytyi poistua huoneesta. He odottivat kauan aikaa, kunnes tie taas oli selvä Ossin huoneeseen, jolloin Seppo riisui saappaansa ja hiipi varovasti takaisin. Hän sai kirjekuoren käsiinsä puolipimeässä huoneessa, mutta hänen täytyi äkkiä ryömiä sängyn alle, Lempi kun tuli sisään tuomaan pesuvettä ja laittamaan Ossin vuodetta.
Sarri, joka odotti huoneessaan, käsitti Sepon joutuneen vaaraan. Hän juoksi ulos keittiön kautta ja soitti eteisen kelloa, jolloin Lempi meni avaamaan.
— Kuinka sinä pakkasessa juokset tuolla tavalla ulkona, torui Lempi.
Missä oma avaimesi on?