— Se on Sepolla, meillähän on vain yhteinen avain. Tässä saat kauniin kortin, siinä on Nikolainkirkko, sanoi Sarri pidättääkseen Lempiä eteisessä.
— Kiitoksia vain, Sarrilla on hyvät puolensa, kehui Lempi.
Sarri meni nyt huoneeseensa, jonne Seppokin oli jo pelastautunut.
— Katsos Vernaa, kun kirjoittaa saksaksi, sanoi Seppo vetäen paperin ruskeasta kuoresta.
— Anna tänne, pyysi Sarri, — katsotaan vain mitä alla seisoo. Muitten kirjeitä ei saa lukea, sanoo isä.
— Ei mitään allekirjoitusta. Kylläpä ovat varovaisia. — Sarri heitti paperin muitten joukkoon pöydälle.
— Mitä me nyt tehdään? Tämä on piilotettava hyvin ja vietävä pois koko talosta, sanoi Seppo.
— Poltetaan se.
— Sitä ei uskalla tehdä. Ossi voi suuttua.
— No viedään Vernalle. Hän asuu tuolla Robertinkadulla, kyllä minä löydän sinne.