— Jeh, se on parasta, sanoi Seppo ottaen paperin pöydältä ja pistäen sen ruskeaan kuoreen. — Mene sinä yksin, se on parempi.
Sarri juoksi ulos, tärkeä kirje kädessään. Hän oli tuskin sulkenut keittiön oven, kun eteisen kello soi ja Lempi meni avaamaan ovea.
Seppo kokosi ajelehtivia papereita pöydältä ja heitti ne tuleen, sillä
Naimi-täti kasvatti poikia järjestystä harrastaviksi.
Sitten hän juoksi Ossin huoneeseen, sieltä kun kuului kiivasta puhetta. Sinne tultuaan hän pysähtyi ällistyneenä ovelle, ja hänen silmänsä juuttuivat kahteen herraan, jotka puhuivat Naimi-tädin kanssa.
— Mutta sanokaa toki, mistä Ossia syytetään, pyysi Naimi-täti.
— On käynyt ilmi, että ylioppilaskokelaat ovat saaneet käsiinsä matematiikan ja saksan kirjoitukset, ja me kuulumme tarkastuskomiteaan, joka tutkii asiaa, sanoi pitempi herroista. Seppo hätkähti, kun kuuli saksankirjoitusta mainittavan.
— Kuinka voitte epäillä Ossia! Hän on hienoin, kohteliain ja paras nuorukainen koko Helsingissä! huudahti Naimi-täti loukkaantuneena.
— Koko luokkaa epäillään. Eräs on jo tunnustanutkin ja hän on usein ollut täällä. Me vaadimme nyt, että saamme tutkia Ossi Hägerin huoneen, sanoi toinen herroista.
— Olkaa hyvä, tarkastakaa koko talo, meillä ei ole mitään salattavaa, sanoi Naimi-täti.
Herrat tekivät tarkkaa työtä. Joka nurkka ja laatikko haettiin, sängyn sisästä, sohvan raoista, kirjahyllyn joka sopesta vedettiin pieninkin roska esiin. Sitten tarkastettiin poikien huone ja samoin ruokahuone. Työ oli turhaa.