— Poikien täytyy olla täällä vielä kaksikymmentä minuuttia, ennenkuin pääsevät kotiin, sanoi opettaja.
— Sit mää orotan toi trampil. Mää lähren kun mää näjein et hee on hyväs hoiros. — Jere meni ulos pannen lakin päähänsä.
Sarri ja Seppo istuivat punaisina paikoillaan uskaltamatta katsoa tovereitaan, joitten teki mieli nauraa.
* * * * *
Tunnin loputtua he hakivat Jereä, mutta häntä ei näkynyt käytävässä. Vihdoin he näkivät miten Ville otti vauhtia, juoksi avoimesta ovesta ulos ja hyppäsi jonkun yli. Pojat juoksivat ulos portaille, jonne ehtivät parahiksi näkemään, miten Jere nousi alimmalta portaalta, jolla oli istunut, tarttui Villeä niskasta kiinni, kantoi hänet pihan poikki, nosti istumaan korkean halkopinon päälle ja sanoi:
— Pirä suus, vasikka, kun sonni ammuu.
— Auttakaa, minä putoan! Puut antavat perään, huusi Ville.
— Niin käy, kun hyppää Varpuniemen tallimiehen yli, nauroi Sarri.
— Tule heti auttamaan, koko pino voi luhistua, jos minä liikun, sanoi
Ville.
— Tarraa kii korvastas, se on hyvä kärensija, ja pirä ittes hiljaa, hiljaa se mailmaki pyörii, sanoi Jere kääntyen pois.