Pojat veivät Jeren Lönnrotin patsaalle.
— Kyl on tarvinnu käsvoimii sen kiven kulettamiseen. Mahtaaks toi vaimo ol sukkuu hänel, toi kun istuu tukka hajal tos trapuil ja veisaa virsii?
— Opettaja sanoi, että se on Lönnrotin runotar, joka on kuvattuna tällä lailla, selitti Seppo.
— Vai ol hänel semmottoinkin? Mää muistan et hän kuol vanhanpoikan.
— Ei tämä ainakaan ollut hänen vaimonsa — se on runotar, en minä osaa sitä sen enempää selvitellä, sanoi Seppo.
— En mää vaan semmosest ol kuul puhuttavankan Sammatis. Mahroi vissist vanhuuren hulluuren semmosen ittelles hankkii.
— Tietääkö Jere minä vuonna Lönnrot syntyi? kysyi Sarri johdattaakseen puheen pois hankalasta runotar-kysymyksestä.
— Se ol siihe aikaa kun sika laitto aitaa ja karvaiset märehti, vastasi Jere, joka ei vähällä joutunut ymmälle. — Lähretääs nyt tohtooril, mahtaaks täs naapuris ol semmottii.
— Samassa talossa, jossa Kalevi asuu tuolla Bulevardinkadulla, on monta lääkäriä. Onkohan niissä eroa kenen valitsee? sanoi Sarri.
— Kyl vaan neet on saman opin saaneet kaik, ovat vissiin yhtä tyyreitäkin, sanoi Jere.