— Hyvästi nyt, minä olen tehnyt minkä voin, en minä enempää tee, sanoi lääkäri, jonka kärsivällisyys alkoi loppua.
Seppo veti Jeren mukaansa kadulle. Siellä he tapasivat Sarrin, joka oli juossut koko matkan.
Jerelle maksettiin velka ja mentiin istumaan kirkkopuiston penkille.
— Ihme kummal ajaa, sanoi Jere. — Kun ei ruumis tuntennukkaa, vaikka hammas ikenist suljus. On niist naisist muukskin kun kuppareiks ja saunapiijoiks.
— Jere taitaa jo leppyä koko naissuvulle? kysyi Seppo.
— Saa orottaa sit lauvantait jok on ennen perjantait. Naisväkee ei pirä — — — alkoi Jere, mutta Sarri, joka tiesi, että nyt tulee pitkä juttu, keskeytti:
— Mennään automaattiin juomaan kahvia niin Jere saa nähdä senkin.
— Mahtaaks vaan men kaffeeta sin hampaan vanhaan plassiin?
— Hampaan reikä on jo täynnä törkyä, lihaa ja muuta, ei kahvi sitä haittaa, mennään nyt vaan.
Automaatissa oli Jerellä paljon katsomista. Pojat selittivät ja näyttivät, miten oli ostettava.